Olen nähnyt ja kuvannut Machine Headin nyt kolme kertaa. Bändi ei ole pettänyt kertaakaan. Ei edes vuonna 2009 Porin Sonispheressä, jolloin kitaristi Phil Demmel tuupertui lavalle. Demmel on pitkään kärsinyt vaivasta, jota kutsutaan nimellä kardiogeeninen pyörtyminen. Se aiheuttaa tajunnan menetystä, koska aivot eivät saa tarpeeksi joko verta tai happea.

Tampereen Sorsapuistosalin keikka oli Eight Plague -kiertueen kolmas keikka ja bändi olikin kovassa iskussa. Olen kuunnellut uusinta levyä, Unto The Locustia, viime päivinä hyvin paljon ja mitä enemmän sitä kuuntelee sen paremmaksi levyksi se on osoittautunut. Levyä on syytetty liian pitkistä biiseistä. Kestäähän jo  levyn avaava kolmiosainen I Am Hell (Sonata in C#) lähes yhdeksän minuuttia, mutta minua piisien pituudet eivät ole haitanneet. Jo edellisellä levyllä Machine Head esitteli uudistuneen melodisemman linjansa ja Unto The Locust jatkaa tuota kehitystä. Pidin edellisestäkin levystä paljon ja pelkäsin pahoin mitä tästä uudesta levystä tulee. Sen verran korkealle Machine Head oman rimansa nosti The Blackeningilla. Aluksi en oikein päässyt uuteen levyyn sisälle ja ilmestymisen jälkeen levy jäikin hetkeksi lepäämään ilman kuuntelua. Tampereen keikan lähestyessä otin sen uudelleen kuunteluun ja perhana miten se potkaisikin!

Setti oli hyvä valikoima uusia ja vanhoja biisejä.

1 I Am Hell (Sonata in C#)
2 Be Still And Know
3 Imperium
4 Beautiful Mourning
5 The Blood, the Sweat, the Tears
6 Locust
7 This Is The End
8 Aesthetics of Hate
9 Old
10 Darkness Within
11 Bulldozer
12 Ten Ton Hammer
13 Halo
14 Davidian

Machine Head Popgraphyn galleriassa

MH ja DH

Sonisphere Finland 09

(more…)