Tämä oli kolmas kerta kun näin Danko Jonesin keikalla. Ensimmäinen kerta taisi olla We Sweat Blood -kiertueella Tampereen Klubilla vuonna 2003. Seuraava kerta oli Tavastialla 2008 ja nyt vihdoin pääsin kuvaamaan Dankoa ja vieläpä Pakkahuoneelle. Tässä vuosien mittaan olen tullut suhteellisen nirsoksi keikoille ja harvoin keikat jaksavat pitää otteessaan viimeisiin säveliin asti. Danko Jones teki pitkästä aikaa, itseasiassa pariin vuoteen, poikkeuksen tähän.

Siitä huolimatta, että Danko Jones on energinen esiintyjä bändi kärsii mies ja mikrofoni-syndroomasta aivan kuten Apulanta, Kotiteollisuus, The Blanko ja monet muut triot. Laulaja-kitaristin on hankala lähteä työpaikaltaan hortoilemaan ympäri lavaa. Tämä aiheuttaa kuvaajalle pään vaivaa, kun pitää ratkaista sommitelmallista ongelmaa. Kuvasta pitäisi saada menevä ja energinen, mutta kohde jäpittää mikkiständin takana. Mikä neuvoksi? Eri kuvakulmia voi tietysti kokeilla, mutta mikki peittää kasvoja ja ständikin on kokoajan tiellä luoden omituisia linjoja kuvaan. Oikeastaan tähän ei juurikaan ole ratkaisua vaan pitää odotella, että artisti irtaantuu kahleistaan hetkeksi ja iskettävä silloin. Toinen ratkaisu on että yrittää sommitella mahdollisimman mielenkiintoinen kuva niistä aineksista mitkä on tarjolla. Seuraavaksi pähkin tätä samaa ongelmaa Motörheadin keikalla ja todennäköisesti mietin saanko kuulovaurioita tulpista huolimatta.

Danko Jones Popgraphyn galleriassa

Ennen Dankon kaltaista sähikäistä on haastavaa esiintyä. Bändin tarvitsee antaan itsestään enemmän kuin normaalisti jotta setti tuntuisi edes joltain. Atom Notes tosin suoriutui urheasti pestistään Danko Jonesin lämppärinä Pakkahuoneella.

Atom Notes Popgraphyn galleriassa