Kvelertakin kohdalla kävi päässä ajatus että useimmat näkemäni ruotsalaiset ja norjalaiset bändit esiintyvät ihan eri intensiteetillä kuin useimmat suomalaiset bändit. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta olen törmännyt siihen usein. Tuntuu että suomalaiset bändit esiintyvät rutiinilla ja harvoin heittäytyvät esiintymiseen kuten naapurimaiden orkesterit. Kvelertak otti lavan heti ensi tahdeista lähtien ilman sen kummempaa alkulämmittelyä. Tällaisten bändien keikkoja on ilo katsella ja kuvata. Kuvausuralleni on sattunut muuta tällainen bändi ja ne lämmittävät aina yhtä paljon.
Kvelertak Popgraphyn galleriassa
Kesä on kymmenine festivaaleineen musiikkikuvaajan kulta-aikaa, mutta kyllä syksykin suo kuvaajalle lukemattomia mahdollisuuksia itseilmaisuun. Festivaalikuvausta vaativampi laji on hämärissä ja intiimeissä klubiolosuhteissa kuvaaminen. Ohessa on kirjava kattaus Tomi Palsan otoksia lähinnä pian päättyvän syksyn ja sitä edeltäneen kesän klubikeikoilta. Kuvissa on paljon kotimaisia klassikoita akselilta Röyhkä-Nurmio-Radiopuhelimet-Keuhkot, unohtamatta monia Tukholman-tuliaisia.
Palsan lähimenneisyyden kuvasato alkaa olla pikku hiljaa loppuunkaluttua. Enää vuoroaan odottelevat oikeastaan Monsters of Popin sekä Lost in Musicin kuvasetit. Ne julkaistaan lähiviikkoina.
Klikkaa itsesi syksyisen suursiivouksen kuvasadon pariin.
Tomi Palsa otti valokuvia Flow-festivaaleilla Helsingissä.
Flow-kuvasato löytyy täältä.
Olen nähnyt ja kuvannut Machine Headin nyt kolme kertaa. Bändi ei ole pettänyt kertaakaan. Ei edes vuonna 2009 Porin Sonispheressä, jolloin kitaristi Phil Demmel tuupertui lavalle. Demmel on pitkään kärsinyt vaivasta, jota kutsutaan nimellä kardiogeeninen pyörtyminen. Se aiheuttaa tajunnan menetystä, koska aivot eivät saa tarpeeksi joko verta tai happea.
Tampereen Sorsapuistosalin keikka oli Eight Plague -kiertueen kolmas keikka ja bändi olikin kovassa iskussa. Olen kuunnellut uusinta levyä, Unto The Locustia, viime päivinä hyvin paljon ja mitä enemmän sitä kuuntelee sen paremmaksi levyksi se on osoittautunut. Levyä on syytetty liian pitkistä biiseistä. Kestäähän jo levyn avaava kolmiosainen I Am Hell (Sonata in C#) lähes yhdeksän minuuttia, mutta minua piisien pituudet eivät ole haitanneet. Jo edellisellä levyllä Machine Head esitteli uudistuneen melodisemman linjansa ja Unto The Locust jatkaa tuota kehitystä. Pidin edellisestäkin levystä paljon ja pelkäsin pahoin mitä tästä uudesta levystä tulee. Sen verran korkealle Machine Head oman rimansa nosti The Blackeningilla. Aluksi en oikein päässyt uuteen levyyn sisälle ja ilmestymisen jälkeen levy jäikin hetkeksi lepäämään ilman kuuntelua. Tampereen keikan lähestyessä otin sen uudelleen kuunteluun ja perhana miten se potkaisikin!
Setti oli hyvä valikoima uusia ja vanhoja biisejä.
1 I Am Hell (Sonata in C#)
2 Be Still And Know
3 Imperium
4 Beautiful Mourning
5 The Blood, the Sweat, the Tears
6 Locust
7 This Is The End
8 Aesthetics of Hate
9 Old
10 Darkness Within
11 Bulldozer
12 Ten Ton Hammer
13 Halo
14 Davidian
Machine Head Popgraphyn galleriassa
MH ja DH
Darkest Hourin näkemistä ja kuvaamista olin odottanut pitkään. Hienointa tietenkin oli että DH oli Machine Headin lämppärinä, jolloin saatoin kuvata kaksi suosikkibändeistäni. Saattaisi kuvitella että tällainen asetelma vaikuttaa kuvaamiseen jotenkin, mutta suhtaudun suosikkiorkesterin kuvaamiseen aivan kuten minkä tahansa muunkin bändin taltioimiseen. Muistan toki kun olin ensimmäistä kertaa Tampereen Ratinan stadionilla odottelemassa pääsyä Iron Maidenin kuvauspittiin. Silloin jännitti, mutta sittemmin kuvaustilanteeseen on tottunut artistista huolimatta ja kuvaan rentoutuneesti etsien uusia kuvakulmia ja ilmaisukeinoja. Sillä tavoin yritän kehittää ilmaisuani ja pitää sen jatkuvassa liikkeessä. En halua jämähtää ja urautua ottamaan saman tyyppisiä kuvia vaikka rokkikeikat samaa kaavaa usein noudattavatkin.
Darkest Hourin kuvat galleriassa
DevilDriver on ollut tälle kuvaajalle ainoastaan nimi enkä ole tietoisesti kuullut bändin musiikkia aiemmin. Minulle bändi ei tarjoillut mitään tavallisuudesta poikkeavaa vaan oli vahva keskitason bändi. Kuvauksellisesti orkesteri oli kuten niin monet muutkin metallibändit. Tämä saattaa kuulostaa siltä että olen kyllästynyt kuvaamaan metallibändejä, mutta ei, en ole. Ennemminkin arvostan entistä enemmän mielenkiintoisten metallibändien kuvaamista kun niitä sattuu kohdalle.
Käytin DevilDriverin kuvaamiseen ainoastaan LensBabyä ihan testatakseni miten se toimii nopeamman metallin kuvaamiseen. Amorphiksen kuvaaminen Lensbabyllä ei varsinaisesti aiheuttanut haastetta mukana pysymisen suhteen. Hyvinhän tuo tuntui toimivan ja onnistuvan. Toki täytyy myöntää, että onnistumisprosentti on pienempi kuin servotarkennuksella varustetulla Canonin L-linssillä, mutta taiteellinen vaikutelma on sitäkin suurempi, hah!
DevilDriver Popgraphyn galleriassa
Sheffieldiläinen deathcore-yhtye Bring Me The Horizon nokkamiehenään Oli Sykes aiheutti jonkinmoista villiinnystä Tampere-talon Sorsapuistosalissa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun olin katsomassa saati kuvaamassa keikkaa ko. salissa. Paikka tuntui toimivan kohtuullisen hyvin vaikka keikka oli loppuunmyyty ja paikalla oli noin 1200 metallifania. Kerrottakoon, että kontrastiksi naapurissa Tampere-talon isossa salissa oli keikalla mikäpä muukaan kuin Yö.
Bring Me The Horizon galleriassa
I did a promo shoot with a Finnish band called Amoth. They released their debut album in October 2011, check them out:
Amoth homepage
